Hmm… Mitenhä aloittaisin elämäni ensimmäisen blogi päivitykseni….
Jos aloitan kertomalla itsestäni ja samalla suurimmasta haasteesta, miksi blogin kirjoittaminen kiinnostaa, mutta samalla pelottaa.
Ikäni hipoo 30 ja olen naimisissa ollut kohta 10 vuotta. Parisuhteeni ei ole aina ollut mallillaan, mutta nyt lähi kuukausina koen, että olemme lähentyneet, sillä muutimme toisella paikkakunnalle työnperässä ja saimme irtauduttua suoraan sanottua kaikesta p*skasta ja pystymme täällä keskittymään myös toisiimme kaiken kiireen keskellä. Vielä vuosi sitten olin aivan varma, ettei suhteemme voisi kestää, mutta näköjään sitä löytää toisesta uusia hyviä puolia, kun antaa toiselle aikaa.Näin jälkikäteen sitä jopa miettii kuinka helposti meinasimme luovuttaa ja siirtyä tahoillamme eteenpäin.
Työstäni tulen varmasti matkan varrella kertomaan, mutta en kuitenkaan voi paljastaa missä olen töissä. Sen voin kuitenkin kertoa, että olen ehkä/todennäköisesti työnarkomaani…. Se kaikki iski kuin salama kirkkaalta taivaalta n. 3 vuotta sitten, sen jälkeen en ole halunnut pitää lomaa tai olla pois töitä enää ollenkaan. Teen siis joka päivä töitä, edes jonkin verran ja nautin siitä. On tietenkin päiviä, jolloin hakkaan päätäni seinään ja mietin miksi ihmeessä teen tätä, mutta samalla, kun löysin hyvän työn, löysin myös uuden perheen.
Suurin pelkoni blogin kirjoittamisessa on kirjoitusvirheet. Se johtuu siitä, että minulla on lukihäiriö. Kirjoittaminen ja lukeminen varsinkin on minulle työlästä. En lue oikeastaan mitää…. Mahdollisimman lyhyet kirjoitelmat sopivat minulle, sillä unohdan helposti, mitä olin hetki sitten lukenut. Myös vaikeat sanat on vaikea luka ja sisäistää. Koulussa olin hyvä matematiikassa ja käsitöissä, eli lukivaikeus ei ole numeroissa. Paitsi siinä suhteessa, että helposti voin sanoa 245 —>145, 367—>167, eli kerron aina sata, vaikka pitäisi sanoa neljäsataa….. Silti itse olen aivan varma, että sanoin oikean lukeman. Onneksi niitä tilanteita on harvoi ja ne ovat kaiken lisäksi vähenemäänpäin, sillä osaan jo varoa tilannetta, kun puhutaan numeroista ja suurin osa joiden kanssa joudun numeroista puhumaan osaa jo kysennalaistaa puheeni 😀 Onneksi lapuille saan kuitenkin oikeat lukemat 🙂
Tänään Mieheni on ollut työmatkalla 2 päivää ja 7 vielä jäljellä. Yksin sohvalla ja katson ohjelmia tv:stä, asennan samalla uutta puhelintani käyttökuntoon ja kirjoitan blogia. En tiedä kertooko tämä jo sen, etten vain osaa olla paikallani ja olla tekemättä mitään.
Ajatuksena blogin kirjoittamien on minulle ehkä sitä, että voin kirjoittaa lähinnä päiväkirjaa, mitä en itse halua lukea todennäköisesti koskaan ja täytyy kyllä myöntää, etten usko kovin monia muitakaan kirjoituksieni kiinnostavan 😀
Hyvä viikonloppua kaikille ja mukavaa joulun odotusta <3